6.7.10 Ihana Rymy

/

Metrollen Mr Poirot (Kleni + Mimmi) omistajansa Piia Vedenjuoksun kuvaamana.

Meidän pihassa ei ole enää rusakoita näkynyt, mutta eilen meille tuli kissa.
Ihan sisälle saakka. Luojan kiitos, koirat olivat juuri silloin Villen kanssa uimassa. Ihmettelin keittiöstä kuuluvaa rapinaa, aivan kuin pienten tassujen tepsutusta, mietin että aurinko on tainnut tehdä tepposensa, vaan eipä aikaakaan kun kissa ilmestyi olohuoneeseemme! Vaistomaisesti tokaisin katille “Mitä SÄ täällä teet??” Hetken aikaa se siinä katseli ja totesi itsekin että eipä tänne tainnutkaan olla asiaa…

Hetken päästä koirat tulivat kotiin ja kohta oli taas sirkus pystyssä. Ei se katti ollutkaan pihastamme poistunut! Ja sitten sitä taas mentiin. Käsikirjoitus oli presiis sama kuin rusakon kanssa, erona se, että kissa kiipesi puuhun ja saimme koirat sisälle. Mitähän seuraavaksi…?

4 Responses to “6.7.10 Ihana Rymy”

  1. :DDD Teillä käy sivistyneitä elukoita, ovat katselleet kirjoja… Funny Comic Bunny Suicides Pictures ;) http://www.jimmyr.com/blog/Bunny_Suicide_Comic_Pics_226_2007.php Hmmmmmmm… Kettu ????

  2. Rymy lähti eilen fasaanin perään, oli tietysti vapaana! *taputtaa itseään päähän, hyvä Piia* aikaisemmin kun Rymy näki fasaanin, se juoksi toiseen suuntaan karkuun.. Edistystä tämäkin! :)

  3. Paras kissa on kuollut kissa, näin ainakin meidän koirat taitaa aatella. Meidän pihapiiri on aidattu ja pyritään aina pitämään tuota porttia myös kiinni. Tuon naapurin kissa nimittäin kulkee koko ajan tuossa aidan takana metsässä ja voi sitä meteliä, mikä siitä syntyy, kun nuo hurjat sen katin näkee!!! … siis aidan takaa :D

  4. Meillä koettiin myös hyytävä hetki, kun koirakolmikko löysi pihan perältä siili suhosen. Tytöt tyytyivät rähisemään murhaavasti ja seisomaan ressukan vieressä jalat tanassa. Vaan Onni-poika sitten päätteli suolistamisen olevn hänen hommansa ja kävi kimppuun kuin yleinen syyttäjä. Kunnes “mummi” ryntäsi paikalle yhtä hyytävästi huutaen. Likat sisälle ja Onnia niskasta kiinni. Onni luikersi kuin ankerias kerta toisensa jälkeen irti otteesta ja paiskoi siiliparkaa sinne tänne. Lopulta sain pitävän otteen ja pojan sisälle. Turpa oli sitten tatuoitu pienillä reijillä. Puhdistusta ja parsonin hökinää riitti sitten tarpeeksi. että vanhempiinsa on tullut Onnimanni. vieläkin vetää polvet löysiksi.
    Isälle Onnin terveiset; siit olis ollu ihan kohta henki veks mut mummi-paukeropää tuli väliin. Oon kytänny pihaa, jos vaiks tulis takasin.

Leave a Reply